[[Site/Publish_:_unsupportedBrowser]]

Mielen hyvinvoinnilla on kokonaisvaltainen parantava ja tukeva vaikutus elämänlaatuun

Lisätty 18.06.2021

Blogi - Positiivinen mielenterveys ja voimavarat

 

Tämä blogi on osa Tampereen ammattikorkeakoulun Gerontologisen hoitotyön kurssia. Kyseessä on

ryhmätyö, joka on yhteydessä Elämänlanka - hankkeeseen. Blogin ovat kirjoittaneet

Katariina Kauramäki, Saku Rosenqvist, Iina Karvonen ja Merituulia Räty. 

Aiheenamme on positiivinen mielenterveys ja mielen hyvinvointi kotona asuvan ikääntyvän asiakkaan näkökulmasta, sekä miten voimme sairaanhoitajan työssä tukea kotona asuvan ikääntyvän asiakkaan positiivista mielenterveyttä. Positiivinen mielenterveys koetaan voimavarana ja on täten olennainen osa terveyttä, yksilön hyvinvointia ja se on tärkeää toimintakyvyn kannalta. Positiivisen mielenterveyden käsite pyrkii siirtämään ajattelua pois mielenterveyden negatiivisesta sairaus- ja ongelmakeskeisestä ajattelusta. (THL 2021.)

Ikäihmisten asema ja mielenterveys

 

Nykyään ikäihmiset ovat parempikuntoisia, aktiivisempia ja koulutetumpia kuin aiemmat saman

ikäiset. Heitä syrjäyttävien rakenteiden purkaminen sekä aktiivisuuden ja täysivaltaisen

kansalaisuutensa rohkaiseminen yhteiskunnan jokaisella osa-alueella on ikääntyvän yhteiskunnan

etu. (Vaarama & Jylhä2020.)

Ikääntyminen ja mielen hyvinvointi pitää sisällään monenlaisia eri asioita. Mielen hyvinvointia

heikentävät ikääntyneiden syrjintä ja vanhuuteen liittyvät negatiiviset leimat sekä stereotypiat.

Huomio kiinnittyy myös väistämättä palvelujärjestelmään ja vanhustyöhön. Vanhustyötä tulisikin

tarkastella voimavaralähtöisestä näkökulmasta, joka keskittyy ikäihmisen pätevyyteen ja osaamiseen,

osallisuuteen, yksilöllisyyteen ja voimavaroihin sekä tuo esiin iäkkään ihmisen aikaisemmin

käyttämiä selviytymiskeinoja. (Fried, Heimonen & Jokinen 2013.)

Ylinen, Valokivi, Rissanen ja Kalliomaa-Puha tekemässä katsauksessa ilmenee kuinka 2015 tehdyn

tutkimuksen mukaan joka viidennen itsemurhan tehneistä suomessa oli yli 65-vuotiaita miehiä.

Tämä kertoo tilanteen olevan huolestuttava. Itsemurhariskin tunnistaminen on tärkeää, jotta

voidaan tarjota varhaista tukea. Suomessa ikääntyneiden vaikea masennus on usein alidiagnosoitua

ja geriatrisessa hoidossa tulisi huomioida vahvasti moniammatillinen yhteistyö myös hyvin kotona

pärjäävien vanhusten osalla. (Ylinen, Valokivi ym. 2019.)

Monet eläkeläiset voisivat yhä tehdä ainakin osa-aikaista työtä ja useat jopa haluaisivatkin, mutta

yhteiskunta on tehnyt heille vaikeaksi päästä töihin yli 65-vuoden jälkeen, jolloin monet jäävät ilman

päivittäisiä aktiviteetteja, joka edistää huonoa henkistä hyvinvointia (Vaaramaa, Jylhä. 2020). Monet

vanhukset toimivat puolisoidensa omaishoitajina tai auttavat lapsiaan hoitamalla lapsenlapsiaan

säännöllisesti, mutta mites he, joilla ei ole läheisiä? He jäävät yksin, jos yhteiskunta ei tarjoa

tilaisuuksia sosiaalisille kontakteille. Hoitajan pitää pystyä arvioimaan kykeneekö iäkäs asumaan

yksin tukien kanssa ja mitä tukia tämä tarvitsee, vai onko jo aika muuttaa palvelukotiin (Topo,

Jyrkämä. 2020). Mielestämme on hyvä ottaa huomioon, että vaikka järjestötoiminta antaa

ikäihmisille tekemistä päiviin ja tunnetta merkityksellisyydestä, kaikille järjestötoiminta ei ole

valitettavasti mahdollista.

 

Positiivista mielenterveyttä tukeva toiminta

 

Jotta vältyttäisiin fyysisen kunnon rajulta heikkenemiseltä, olisi hyvä, jos tarjolla olisi

ennaltaehkäisevää kuntoutusta ja neuvoa ravinnerikkaasta syömisestä. Kuntoutus on myös hyvä

sosiaalinen tapahtuma, jolla voitaisiin alentaa vanhusten syrjäytymisen riskiä. Rahaa ei voida pitää

syynä jättää järjestämästä tällaisia ennaltaehkäiseviä kuntoutuksia, sillä ennaltaehkäisevä kuntoutus

on halvempaa kuin jatkuvat sairaalajaksot. (Jyväkorpi, Stranberg, Urtamo, Pitkälä, Suominen, Kokko,

Heimonen. 2020.)

Hyvää ikääntymistä edistää elämänhallinnan vahvistaminen ja ikäihmisten tukeminen kotona

asumisessa. Tuki kotona asumiseen edellyttää kuitenkin kokonaisvaltaista näkemystä ikäihmisen

hyvinvoinnista. Kokonaisvaltainen näkemys sisältää niin fyysisen kuin psykologisen toimintakyvyn.

Näihin lukeutuu esimerkiksi ihmisen arvio siitä, että hän on onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä

sekä kokee pääasiassa positiivisia tunteita, sekä kokemus oman elämänsä

tarkoituksellisuudesta. (Jyväkorpi ym. 2020.)

Muistisairas kokee usein sairauden edetessä monia mielen hyvinvointiin vaikuttavia haasteita. Näistä

selviytyminen on täysin yksilöllistä, joten yksilön voimavarat tulee ottaa huomioon ja niitä on hyvä

hyödyntää. Muistisairas tarvitsee hyvinvointia ja toimintakykyä ylläpitävää, yksilöllistä ja räätälöityä

tukea. Tämän vuoksi esimerkiksi neuvonta ja ohjauskin tulee ottaa huomioon. (Heimonen & MäkiPetäjä-Leinonen, 2018.)

Oman menneisyyden hyvien hetkien muistelu tukee positiivista mielenterveyttä ja yksilön fyysistä

jaksamista. Omia muisteluitaan voi jakaa läheistensä kanssa, tai ne voi esimerkiksi kirjoittaa ylös.

(Haarni, 2013.) Muistelu voi toimia myös osana sosiaalista kanssakäymistä.

Työelämästä eläkkeelle siirryttäessä sosiaalisissa suhteissa saattaa tapahtua suuri muutos. Työpaikan

sosiaaliset suhteet voivat vähentyä eläkkeelle siirryttäessä jättäen omalle kodille tärkeämmän roolin

sosiaalisten suhteiden ylläpidolle. Sosiaaliset suhteet ja niiden ylläpito varjelevat positiivista

mielenterveyttä vähentäen mahdollisesti kokemusta yksinäisyydestä. (King ym. 2019.) Ihmisen mieli

tarvitsee virikettä ja uusien harrastusten löytäminen tai vanhojen harrastusten jatkaminen on oiva

tapa edistää positiivista mielenterveyttä. Uuden oppiminen tukee mielen vireyttä ja harrastusten

kautta on mahdollista luoda itselleen uusia kontakteja.

Mielen hyvinvoinnilla on kokonaisvaltainen parantava ja tukeva vaikutus elämänlaatuun. Itselleen

sopivimman tavan tukea omaa yksilöllistä mielenterveyttään voi löytää kokeilemalla uusia

aktiviteetteja. Kodin askareiden tekeminen on esimerkiksi omatoimisuutta tukevaa merkityksellistä

toimintaa, joka on toteutettavissa matalalla kynnyksellä (Haarni, 2013). Aktiviteetin tulisi olla

riittävän monipuolista, jotta motivaatio tekemiseen säilyisi. Itselleen tulee myös antaa mahdollisuus

lepoon ja rentoutumiseen.

 

 

 

 

Lähteet

 

Fried, S., Heimonen, S., & Jokinen, P. 2013. Ikääntyminen ja mielen hyvinvointi. Katsaus

kirjallisuuteen. Ikäinstituutin julkaisuja ORAITA, 1, 2013.

http://www.ikainstituutti.fi/content/uploads/2016/08/Oraita_1-2013-PDF.pdf

 

Haarni, I. (2013). Mikä tukee mielen hyvinvointia ikääntyessä?: eläkeikäisten

näkemyksiä. Gerontologia 27 (1). https://www-doria-fi.libproxy.tuni.fi/handle/10024/97798

 

Heimonen, S. & Mäki-Petäjä-Leinoen, A. 2018. Muistisairaan ihmisen mielen hyvinvoinnin

edellytykset - miten turvata oikeus niiden toteutumiseen? Gerontologia 32 (1) 21-36.

https://journal.fi/gerontologia/article/view/65390/30953

 

Jyrkämä, J. Topo P. 2020. Artikkeli. Iäkkäät kasvattamassa yhteisiä ja yksityisiä voimavaroja.

Gerontologia 34 (4), 323-327. https://journal.fi/gerontologia/article/view/99647/57518

 

Jyväkorpi, S. Strandberg, T. Urtamo, A. Pitkälä, K. Suominen, M. Kokko, K. & Heimonen S. 2020.

Artikkeli. Ikääntyneiden terveys, elämänlaatu, toimintakyky ja mielen hyvinvointi. Gerontologia 34

(4), 339-344. https://journal.fi/gerontologia/article/view/99624/57593?acceptCookies=1

Kangassalo, R., & Teeri, S. 2017. Yksinäisyys kotona asuvien iäkkäiden elämässä. Gerontologia, 31(4),

278-290. https://journal.fi/gerontologia/article/view/63106/28344?acceptCookies=1

 

King, D. B., Cappeliez, P., Canham, S. L., & O'Rourke, N. (2019). Functions of reminiscence in later life:

Predicting change in the physical and mental health of older adults over time. Aging & mental

health, 23 (2), 246-254. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2021. Positiivinen mielenterveys. Päivitetty 01.03.2021. Luettu 12.4.2021

 

Vaarama, M. & JylhäM. 2020. Artikkeli. Syrjintä pois ja palvelut kuntoon - kohti tietoon perustuvaa

ikääntymispolitiikkaa. Gerontologia 34 (4) 317-320.

https://journal.fi/gerontologia/article/view/99632/57517?acceptCookies=1

 

Ylinen, S. Valokivi, H. Rissanen S. & Kalliomaa-Puha L. 2019. Artikkeli. Itsemurhariskissä olevan

ikäihmisen kanssa työskentelyssä vaaditut taidot sosiaalityössä -katsaus kansainväliseen

tutkimukseen. Gerontologia 33 (4), 155-167.

https://journal.fi/gerontologia/article/view/84416/46367?acceptCookies=1